Keväisen kasvatusartikkelin toisessa osassa kerromme mm. taimien kastelusta, lannoituksesta ja valaistuksesta. Toivottavasti nautitte pitkähköstä asiapitoisesta tekstistä.

Kastelu

Chilintaimet on huomattavasti helpompi tappaa liialla kuin liian vähällä kastelulla. Aloittelevan chilinkasvattajan yleisin virhe onkin taimien liiallinen kastelu. Liian kostea kasvualusta voi haitata juuriston hapensaantia ja esim. altistaa taimet juurimädälle tai harsosääski-invaasiolle. Roikkuvat, kuivalta vaikuttavat lehdet eivät välttämättä viesti aina liian kuivasta kasvualustasta, vaan syynä voi olla myös liika kosteus.

Kastelutarpeen saat parhaiten selville, kun vertaat kuivan ja kastellun kasvualustan painoeroa. Vaihtoehtoisesti voit myös tökätä sormesi multaan, ja jos kasvualustassa tuntuu olevan kosteutta niin kastelulle ei yleensä ole tarvetta. Poikkeuksen saattaa muodostaa tilanne, jossa olet hoitanut idätyksen pienissä kivivillakuutioissa ja juuret eivät vielä ulotu kasvualustaan saakka. Vaikka kasvualustan pinta näyttää kuivalta, kosteutta saattaa olla syvemmällä vielä huomattavan paljon. Taimivaiheessa kannattaakin käyttää pohjasta rei’itettyjä ruukkuja, jolloin ylimääräiset vedet pääsevät valumaan pohjan kautta pois ja liikakastelun riski vähenee.

Myös silmä toimii hyvin kastelutarpeen määrittäjänä, ja jos taimien lehdet alkavat roikkumaan, kastelu saattaa olla tarpeen. Silloinkin kannattaa arvioida kasvualustan kosteutta eli ruukun painoa, sillä lehdet voivat roikkua myös liikakastelun takia tai esim. muuttuneissa valaistusolosuhteissa auringon paistaessa voimakkaasti. Varsinkin varttuneemmat chilit kestävät kuivuutta päivän tai pari, joten syytä paniikkiin ei ole jos lehdet roikkuvat täysin velttoina. Kun taimet saavat vettä, traumoja saaneen kasvattajan kannattaa rauhoittua ja odottaa seuraavaan päivään, jolloin tilanne näyttää jo huomattavasti iloisemmalta. 🙂

Ruukunvaihto

Chilien taimikasvatus kannattaa suorittaa muutaman välivaiheen tekniikalla: pienet taimet siirretään suurempiin ruukkuihin siinä vaiheessa kun juuret ovat valloittaneet ruukun. Hyväksi havaittu sarja ruukkukoon vaihtoon on esim. 1-2 dL → 1L →5 L (→ mahdollisesti 10-20 L). Pienimarjaiset lajikkeet pärjäävät pienehköissä muutaman litran ruukuissa usein iloisesti ja satoa tuottaen, mutta suurimarjaiset ja isoiksi kasvavat lajikkeet voivat hyötyä jopa kymmenien litrojen tilavuudesta. Ruukkukoko määrittää usein myös kasvin kasvuvauhtia sekä lopullista kokoa.

Vesiviljelyyn sijoitettuja kasveja ei tarvitse koulia isompaan kasvualustaan, vaan pienen taimen voi sijoittaa suoraan lopulliseen systeemiin. Käytännön syistä on kuitenkin usein kätevää kasvattaa pikkutaimet ensin pienemmässä taimihydrossa ja kasvien kasvaessa siirtää väljempiin astioihin.

Valo

Valon suhteen tärkein ohje on, että chileille enemmän on aina parempi eikä liikaa voi käytännössä olla. Valontarve, kastelu ja lannoitus riippuvat vahvasti toisistaan eikä yksikäsitteisiä ohjeita valitettavasti voi antaa, mikä kannattaa pitää mielessä tätäkin artikkelia lukiessa. Pääsääntöisesti auringonvalo riittää taimille isolla etelään-lounaaseen suuntautuvalla ikkunalla maaliskuun puolivälistä-lopusta alkaen, mutta sitä ennen ja huonommalla paikalla myöhemminkin tarvitaan keinovaloa. Pienimmillään muutamalle pienehkölle tai kymmenelle pienelle taimelle muutaman desilitran ruukuissa riittää 15-20 W LED-lamppu. Isommille taimille ja suuremmille määrille valon tarve kasvaa taimien määrän ja koon mukaan. Valojen watti- tai lumenarvot eivät ole tärkein asia vaan valaistusvoimakkuus eli luksit kasvien tasolla.

Loisteputket ovat halpoja, energiatehokkaita ja kestäviä valaisimia. Varsinkin 120 cm ja 150 cm pitkät loisteputket ovat hyviä ja niille sopivia valaisimia saa uutenakin halvalla ja käytettynä jopa ilmaiseksi. Kahden putken 150 cm loisteputkivalaisimilla (teho 116 W) voi esikasvattaa 10-20 chiliä ellei aloita todella aikaisin tai käytä vesiviljelyä, jolloin kasvit ovat jo maaliskuussa isoja. Loisteputkia saa myös pienempikokoisia mutta silti tehokkaina U-mallisina putkina. Niiden etu on sama teho ja valon määrä pienemmästä valaisimesta mutta haittana korkeampi hinta. Lisäksi uudemmat T5-loisteputket ovat yleensä hieman energiatehokkaampia kuin vanhemmat T8-putket.

Toinen edullinen vaihtoehto nykyisin ovat LED-lamput. Pienimmät käyttökelpoiset ovat teholtaan noin 10 W ja kaupoista saa yleensä noin 20 W tehoisiakin. Näillä tarkoitetaan tavallisia valaistukseen käytettäviä lamppuja, ja niille tarvitaan yleensä jonkinlainen valaisinrunko tai varjostin/heijastin. Lisäksi on olemassa tehokkaampia pelkästään kasvatukseen tarkoitettuja LED-valaisimia, jotka ovat yleistyneet paljon viime vuosina, ja niiden hinta on laskenut siedettävälle tasolle. Lähes kaikki kasvatuskäyttöön myytävät ledit tuottavat sinipunaista valoa, joka sopii kasveille hyvin, muttei miellytä kaikkia ihmisiä varsinkaan sisätiloissa. Harrastajat ovat todenneet, että valkoista valoa tuottavat ledit toimivat myös hyvin kasvatuksessa, mutta tehokkaiden valkoisten LEDien saatavuus Suomessa on heikkoa ja hinnat korkeita. LED-valaisimen hankintaan päädyttäessä kannattaa tehdä taustaselvitystä esim. Chilifoorumin tai suomalaisten chiliblogien kautta, sillä myynnissä on myös (tehottomia) led-valaisimia, joilla kasvatustulokset voivat olla huonoja.

Purkausvalaisimista yleisimpiä ovat suurpainenatriumvalaisimet (SpNa) joita on laajasti saatavilla tehoissa 250 W, 400 W ja 600 W. SpNa:t ovat energiatehokkaita, mutta niiden valo on epämiellyttävän keltaista. Monimetallilamput tuottavat valkoista valoa, mutta ne ovat hieman kalliimpia kuin SpNa:t eivätkä yhtä energiatehokkaita. Monimetallipolttimon käyttö vaatii myöskin suojalasin, sillä polttimolla on räjähdysriski käyttötuntien ollessa lopuillaan, ja vikaantunut polttimo voi vähemmillä käyttötunneillakin levittää vaarallista UV-säteilyä. Eräs huomioitava seikka on, että mikään valkoista valoa tuottava lampputyyppi ei ole hyötysuhteeltaan merkittävästi, jos ollenkaan, parempi kuin hyvälaatuiset loisteputket.

Sopiva vuorokautinen valaistusrytmi on 12-20 tuntia valoa ja 4-12 tuntia pimeyttä, hieman valaistuksen laadusta ja määrästä riippuen. Ajastinten laatuun kannattaa panostaa, sillä halvimmat ajastimet saattavat hajota varsinkin purkausvalaisimien kanssa käytettäessä hyvinkin nopeasti. Chilifoorumilla on aiheesta useamman sivun keskustelu josta voi lueskella kokemuksia.

Lannoitus

Chilien samoin kuin muidenkin vihannesten lannoituksessa tärkeintä on lannoitteen oikea koostumus eli käytännössä NPK-suhde. NPK tarkoittaa typpeä, fosforia ja kaliumia ja ilmoittaa näiden kolmen pääravinteen määrät lannoitteessa. Chilit tarvitsevat selvästi enemmän kaliumia kuin typpeä, minkä vuoksi mikä tahansa lannoite ei sovi chileille. Lannoituksen määrässä on tärkeää muistaa tasapaino olosuhteissa: hyvissä oloissa lämpimässä ja voimakkaassa valossa kasvaessaan chilit vaativat ja kestävät paljon enemmän lannoitusta kuin vähässä keinovalossa saati talvella luonnonvalossa.

Yleisimpiä chiliharrastajien käyttämiä lannoitteita ovat GreenCaren (Berner) Puutarhan Kesä ja Nutriforten kaksiosainen Tomaatti- ja mansikkaravinne typpi- ja kalsiumravinteen kanssa. Paljon käytetään myös monia nestemäisiä yksi- tai useampikomponenttisia lannoitteita, mutta niitä on kymmeniä erilaisia, joten keskitymme tässä edullisempiin jauhemaisiin lannoitteisiin.

Sekä Puutarha Kesä, että Tomaatti- ja mansikkaravinne ovat kastelulannoitteita. Puutarhan Kesä on yksikomponenttinen kaikki tarpeelliset ravinteet sisältävä lannoite, jota voi käyttää sekä eri kasvualustoissa (multa, turve, jne.) että vesiviljelyssä. Sen NPK-arvo on sopiva (13-7-20), se on edullista, riittoisaa, helposti saatavaa ja hyvin monet chilinkasvattajat ovat päässeet sillä hyviin tuloksiin. Puutarhan kesä liuotetaan kasteluveteen ja annetaan kasveille tarpeen mukaan jokaisella kastelukerralla tai harvemmin. Eräs hyvä annosteluohje Puutarhan Kesälle on tällä yhdistyksen sivulla.

Nutriforten Tomaatti- ja mansikkaravinne on pykälän edistyneempi tuote, jota käytetään yhdessä typpi- ja kalsiumravinteen kanssa. Se mahdollistaa typen suhteellisen määrän säätelyn eri kasvuvaiheissa, mikä on hyödyllistä optimaaliseen satoon pyrittäessä. Tuotteen kilohinta on kutakuinkin sama kuin Puutarhan Kesän, joten pienestä hifistelystä ei koidu lisäkustannuksia.

Chiliharrastuksen mittakaavan kasvaessa ja erityisesti vesiviljelyssä kasvihuoneessa lannoitteiden kulutus kasvaa ja jopa nämä edulliset lannoitteet saattavat tuntua kukkarossa. Eräs Tomaatti- ja mansikkaravinnetta sekä typpi-ja kalsiumravinnetta vastaava vielä huomattavasti edullisempi tuoteyhdistelmä on Yaran ammattikäyttöön tarkoitetut Ferticare Hydro sekä YaraLiva Calcinit. Näiden ongelmia ovat saatavuus, koska niitä ei aina haluta myydä yksityisille sekä suuri 25 kg pakkauskoko. Chilifoorumilla on kuitenkin useita kertoja toteutettu ko. lannoitteiden yhteishankintoja.

Jauhemaisten lannotteiden annosteluun kannattaa ehdottomasti hankkia mittalusikkasarja, jossa on mitat 1 mL alkaen. Varsinkin pieniin vesimääriin annostelu on hankalaa ja epävarmaa ilman tarkkoja mittoja eivätkä esim. tavalliset lusikat ole sellaisia. Jauheista voi myös valmistaa varastoliuokset esim. 10% pitoisuutena, jolloin annostelu voi olla helpompaa. Jotkin lannoitteet ovat hitaasti liukenevia varsinkin kylmään veteen ja vaativat pidempiaikaista sekoittelua, mutta varastoliuoksia annosteltaessa ei ole tätä ongelmaa.

Markkinoilta löytyy myös erilaisia pitkäkestoisia lannoitteita, esim. Osmocote ja Multicote, jotka luovuttavat ravinteita kasvin käyttöön lämpötilan ollessa sopiva. Pitkäkestoiset lannoiterakeet on päällystetty hartsilla ja ne luovuttavat ravinteita valmisteesta riippuen 3-9 kuukauden ajan. Lannoiterakeet sekoitetaan suoraan kasvualustan joukkoon ohjeistuksen mukaisesti, jolloin kasvukauden aikana riittää taimien kastelu puhtaalla vedellä. Osmocote-tuotevalikoimasta löytyy ainakin marja- ja hedelmäkasveille sopiva lannoitevalmiste, joka soveltuu myös chilien kasvatukseen. Näitä lannoitevalmisteita ei välttämättä löydy jokaisesta puutarhamyymälästä, joten hankinta saattaa olla haastavaa.

Chileille sopivia luomulannoitteita on markkinoilla useita, ja chilifoorumin keskusteluista löytyy kattavimmin tietoa niistä.

Lämpötila

Jalostetut chililajit eivät kestä pakkasta. Jotkut villit chililajit voivat sopivissa olosuhteissa selviytyä kylmissä oloissa jalostettuja paremmin, mutta pakkaskestävyys on lajien ominaisuutena harvinainen kuriositeetti. Esimerkiksi puutarhapalstalle talveksi jätetty jalapeñopensas ei herää keväällä henkiin.

Chililajikkeiden ja -lajien välillä on eroavaisuuksia lämpötilojen siedon suhteen, ja lajikkeiden alkuperämaalla sekä alueella voi olla suuri merkitys kasvin menestymiselle kotikasvatuksessa. Esimerkiksi vuoristoissa alkunsa saaneet Rocotot (Capsicum pubescens) sietävät tutkimusten mukaan erittäin hyvin viileyttä ja lämpötilanvaihtelua kasvun tai sadontuoton suuremmin kärsimättä. Rocotot soveltuvat usein ulkokasvatukseen jopa paljaan taivaan alla, kunhan kasvit sijoitetaan suojaisaan paikkaan. Capsicum chinense-lajin edustajat (esim. Habanero, Naga Morich jne.) taas vaativat erittäin paljon lämpöä kasvuvaiheessa ja kukinnan sekä sadontuoton aikana. Liian viileissä olosuhteissa chinenset saattavat lopettaa kasvunsa lähes tyystin, kukkimisvaiheen ja sadontuoton aikainen liian alhainen lämpötila taas aiheuttaa marjojen jäämisen erittäin pienikokoisiksi.

Taimet ovat pääsääntöisesti herkempiä ympäristön muutoksille ja epäsuotuisille olosuhteille kuin “aikuiset” kasvit. Tästä syystä esimerkiksi vetoinen ikkunalauta voi olla huono paikka kasvattaa chilin taimia, vaikka valoa riittäisi. Taimet kannattaa siirtää sisätiloista niiden lopulliseen kasvupaikkaan vasta kun kasvupaikan lämpötila on varmasti riittävä. Yöpakkaset ovat taimille kohtalokkaita, mutta myös alle viiden asteen lämpötiloista voi aiheutua kasvun pysähtymistä. Trooppisemmat lajikkeet (lähinnä C. chinenset) saattavat ottaa nokkiinsa jo alle kymmenen asteen lämpötiloista varsinkin pieninä taimina.

Suojaus auringolta

Sisällä keinovalossa tai lasin takana auringonvalossa kasvaneet taimet eivät kestä suoran auringonvalon sisältämää UV-säteilyä. Tottumattomiin kasveihin voi syntyä polttovioituksia jopa alle tunnissa varsinkin loppukevään tai kesän voimakkaassa auringonvalossa. Vioitukset eivät yleensä tapa kasvia, mutta ne saattavat hidastaa kasvua ja sadontuottoa merkittävästi. Taimet voit totuttaa auringon UV-säteilyä vastaan muutamalla eri tavalla. Keinoja ovat esim. hiljalleen lisääntyvä päivittäinen ulkoilutus ja hallaharsoilla suojaaminen. Lasitetulla parvekkeella tai kasvihuoneessa kasvatettaessa UV-säteily ei yleensä aiheuta vaurioita tottumattomillekaan kasveille, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa yhdellä tai parilla kasvilla, että muovikalvo, kennolevy tai parvekelasi on riittävä suoja, eikä polttovioituksia tule.

Taimien totuttelun ulkoilmaan ja UV-säteilyyn voi aloittaa lämpötilan ollessa riittävän korkea (mielellään yli 10C), jolloin muutoksesta ei aiheudu suurempaa haittaa taimen kasvulle ja kehitykselle. Taimet totutetaan hetkittäisen ulkoilutuksen avulla hiljalleen, jolloin UV-säteilyn aiheuttamia polttovioituksia ei pitäisi syntyä. Hyviin puoliin kuuluvat taimen aikaisempi tottuminen karumpiin olosuhteisiin jolloin kasvu saattaa jatkua nopeampana lopullisen ulkokasvatukseen siirron myötä. Huonona puolena mainittakoon se, että tämä toimintatapa on työläs ja suurilla  taimimäärillä siihen uppoaa paljon aikaa. Lisäksi on huomioitava, että aurinkoon tottuminen ei ole pysyvää, jos kasvit eivät totuttamisen jälkeen jää ulos. Tämä kannattaa muistaa myös talvehtineiden chilien kanssa.

Sopivaksi muodoksi chilifoorumilla on todettu hiljalleen lisääntyvä ulkoilutus, eli ensimmäisellä kertaa 10 min, toisella kerralla 20 min, kolmannella 30 min ja tätä jatketaan niin kauan kunnes sietokyky riittää koko päivän valoannookseen. Jos “polttovioituksia” (kellastumista/vaalentumista lehdissä) ilmenee, ulkoilutusaikaa ei kannata ainakaan lisätä.

Helpommaksi keinoksi on varsinkin suuremmille taimimäärille todettu hallaharson käyttö kasvien päällä. Alkuvaiheessa kannattaa käyttää 2-3 kerrosta harsoa ja yölämpöjen on oltavat riittävän korkeat (vähintään 5-10 astetta lajista riippuen). Kun taimet hiljalleen tottuvat auringonpaisteeseen ja UV-säteilyyyn, voidaan kerrosten määrää vähentää noin viikon välein. Jos taimissa alkaa kerroksen poistamisen jälkeen näkymään tasaisia valkoisia/keltaisia alueita lehdissä harsoa ei kannata vähentää enempää.

Kuva:
Markus Haapala

Teksti:
Markus Haapala
Riku Heikkilä
Lauri Äystö